Kirjoittaja: Janne Mustikkaniemi, sellisti

Äänettömyys on parasta, mitä muusikko voi kuulla, mielestäni. Musiikkihan lähtee äänettömyydestä, siitä kun kapellimestari nostaa kätensä, mikäli yleisö malttaa hiljentyä kuulemaan… Se henkeäsalpaava tunne, kun ei kuule muuta kuin oman sydämensä jyskeen ja veren kohinan korvissaan. Hiljaisuuden merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa mielenterveyden säilyttämisestä ja henkisestä hyvinvoinnista puhuttaessa.

Mutta äänettömyyttä on vaikea saavuttaa nykymaailman melskeessä. Liikenne, koneet, tehtaat, jopa meren kohina häiritsee täydellisen äänettömyyden kokemista. Siksi omassa lähihistoriassani en muistakaan kokeneeni puhdasta, täydellistä äänettömyyttä kuin sukuloidessani Pohjanmaan talvimaisemissa. Kun saunan jälkeen astuu kirpakkaan pakkasyöhön höyryävänä, kuuntelemaan täydellistä hiljaisuutta… Aah… Talvella luonto nukkuu, ja hiljaisuuden rikkoo korkeintaan puiden napsahtelu harvakseltaan pakkasen kiristyessä.

Hiljaisuuden synonyymejä ovat äänettömyys, tyyneys, rauhallisuus, liikkumattomuus. Itselleni hiljaisuus on kallisarvoista luksusta, vaikka musiikki ja sen kuunteleminen ovat lähellä sydäntäni. Osaltaan asiaan vaikuttaa toiseen korvaani syntynyt kuulovaurio pitkällisen kovien äänien liikasaannin seurauksena, minkä vuoksi kuulon suojaus on välttämätön toimenpide aina työssäni. Muusikolle ääni on ärsyke, jota on pyritty jalostamaan niin pitkälle, että syntyy ymmärrys ja tulkinta musiikkiin. Mutta jos tämä herkäksi ärsytetty ominaisuus viedään pois, muut aistit herkistyvät ja vapautuvat, aivoja unohtamatta. Toisaalta liika on liikaa, ja oman kuulovaurioni diagnoosi on kuulosolujen yliherkistymä. Suosittelivat kuppisuojaimia, muusikolle… Onneksi nykyään saa korvaan asetettavia, mittojen mukaan valettuja silikonikorvatulppia.

Toisaalta hiljaisuus on yksinäisyyden kaveri, niin kuin kuu ja aurinko. Hiljaisuuden kaipuu on myös yksin olemisen kaipuuta, ainakin itselleni. Aikaa tyhjentää mieli ajatuksista ja unohtaa ympärillä oleva maailma. Joskus siihen riittää muutama hetki, toisinaan voisi vaikka lähteä erakoksi muutamaksi viikoksi, kuukaudeksi… No, ehkäpä routa ajaisi porsaan kotiin aikaisemmin kuin luulisikaan!

(kuvat: Alain Audet Pixabay / liggraphy from Pixabay)