Kirjoittaja: Timo Wesslund, kontrabasisti

Tämä blogijulkaisuni johdattelee teidät merelle – Suomenlahden ja Välimeren rakkaisiin maisemiin – ja purjehduksen nostattamiin ajatuksiin musiikista ja työstäni muusikkona. Näitä on ollut aikaa pohtia ulapalle katsellessa.

Takanani on tuhansia opettavaisia merimaileja niin purjehdusharrastuksen kuin musiikinkin parissa. Kohdatessani monenlaisia hetkiä ja tilanteita näiden kahden rakkaan tekemisen parissa, olen havainnut monia yhtäläisyyksiä niiden välillä. Molemmissa tekeminen perustuu tiiviiseen yhteistyöhön ja monesti selkeään ja sanattomaankin kommunikaatioon.

Purjealuksen kapteeni on kuin orkesterin kapellimestari, eli ”kapu”. Jotta yhteistyö miehistön ja soittajien sekä koko aluksen ”kipparin” kesken onnistuu, on viestinnän oltava selkeää ja ymmärrettävää. Molemmat – sekä orkesteri että purjealus – ovat kuin äärimmäisen hienorakenteisia ja loppuun asti hiottuja koneistoja, joissa on valtava voima. Tämän voiman ja energian hallitseminen vaatii kipparilta paljon.

On tärkeää, että aluksessa ja sinfoniaorkesterissa on yksi ”kippari”, joka antaa selkeät ohjeet alaisilleen. Jotta kaikki saavat kiinni päämäärästä ja aluksen koordinaateista, on kipparin ohjeiden oltava selkeät. Vaarana on, että purjealuksen kapteeni käyttää esimerkiksi venetermejä, joita miehistö ei ymmärrä, tällainen on esimerkiksi ”skuuttaa spinnua!”. Orkesterissa tällainen tilanne voisi olla esimerkiksi, että kapellimestari puhuu suomen- tai englanninkielen sijaan kieltä, jota soittajat eivät ymmärrä.

Vuodet purjehduksen ja musiikin parissa ovat opettaneet paljon – erityisen paljon siitä, että matkan päätepisteeseen pääsemisessä on pitkälti kyse ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta ja siitä, että matkan suunta ja kohde on valittu huolella ja kaikki mukanaolijat tietävät matkan päämäärän. Tällä tavoin pääsemme nauttimaan myös vaihtelevista maisemista ja välietapeista matkan varrella.

Lopuksi, tunnelmia mereltä… (video on kuvattu Porkkalassa)