KIRJOITTAJA: Laura Vaittinen

Kenties joku tarkkaavainen on huomannut, että Visan (Haarala) vieruskaveri trumpettisektiossa on vaihtunut tänä keväänä. En ole kuitenkaan jättänyt orkesteria, vaan olen kevään ajan opintovapaalla ja opiskelen Manchesterissa Royal Northern College Of Musicissa. Työelämästä kokopäiväiseksi opiskelijaksi hyppääminen ja vieraaseen maahan muuttaminen on ollut todella jännittävää eikä aivan mutkatonta, mutta olen äärettömän iloinen, että uskalsin lähteä.

Tiedostin jo etukäteen, että yksi suurimmista muutoksista tulee olemaan asuminen. Heippa hetkeksi ihanan rauhallinen ja kotoisa kaksio ja tervetuloa solu valtavassa opiskelija-asuntolassa! Vuokra on käsittämättömän korkea, ikkunan takaa kulkee Manchesterin vilkkain kehätie, eikä yksinkertainen ikkuna pidä lämpöä sisällä saati melua ulkona. Kolmen kämppiksen lisäksi jaan asunnon keittiössä asuvien toukkien ja koppakuoriaisten kanssa, unohtamatta eteiskomerossa asuvaa järkyttävän suurta hämähäkkiä. Saanpa koko rahalla erilaisia elämyksiä!

Koulupäivät kuluvat soittotuntien ja harjoittelun merkeissä. Iltaisin saatamme kokoontua koulun pubiin koulukavereiden ja opettajien kanssa höpöttelemään. Illat venyvät kuitenkin harvoin pitkiksi, koska kaikki haluavat olla aamulla ajoissa harjoittelemassa. Jotta ikävä töihin ei kasvaisi liian suureksi, olen päässyt osallistumaan muutamalle koulun orkesteriperiodille. Musiikkimaailma on todella niin pieni, että jo heti ensimmäisellä viikolla pääsin soittamaan tutun kapellimestarin johdolla, kun Alpesh Chauhan oli vierailemassa koulun kamariorkesterin johtajana.

Kulttuurielämä Manchesterissa on erittäin värikästä ja vilkasta. Kaupungin konserttitalolla sekä koululla on useita konsertteja viikossa, pienemmistä sooloresitaaleista brass band -, big band – ja puhallin- ja sinfoniaorkesterikonsertteihin. Teattereita tuntuu olevan joka toisessa korttelissa ja erityisesti olen nauttinut asuntolani lähellä sijaitsevan musiikkiteatterin esityksistä. Ulospäin mitäänsanomattoman näköinen rakennus kätkee sisälleen upean salin, joka henkii vanhanajan tunnelmaa. Suunnatonta luksusta ovat lukuisat museot, joihin on ilmainen sisäänpääsy. Tylsästä päivästä voi siis syyttää vain itseään.

Reissu on nyt puolivälissä ja vielä monta suunnitelmaa toteuttamatta. Toiveissa on nähdä ainakin aitoa maaseutua ja nummimaisemaa. Kun opintovapaa on ohi, on varmasti haikeaa hyvästellä uudet ystäväni, mutta innolla odotan myös, että saan palata syksyllä omalle paikalleni orkesteriin.

Aurinkoisia kevätpäiviä sateisesta Englannista,

Laura