Kirjoittaja: Matti Jylhä-Vuorio

Ihan aluksi minun on myönnettävä syyllisyyteni aiemmassa blogikirjoituksessa mainittuun tapahtumasarjaan. Oli todella anteeksiantamatonta hukata orkesterin suuresti rakastama Jousto-maskotti Helsinki-Vantaan lentokentän vilinään. Kun silmä vältti, oli Jousto poissa… Lieneekö iskenyt lentopelko?

Se, että allekirjoittanut lähti niinkin kauas kuin Uuteen-Seelantiin heti kohta soitettuaan viimeisen konserttinsa Kymi Sinfoniettan muusikkona, ei suinkaan johtunut ikävästä työyhteisöstä. Päinvastoin! Se, että orkesterissa on tällaisia Jousto-ilmiöitä, kertoo erittäin huumorintajuisesta ja hauskasta ystäväpiiristä.

Oli todella mahtava ja rikas kokemus saada kuulua tuohon vuosien mittaan mahtavaksi soittajistoksi kehittyneeseen orkesteriin. Mieleenpainuvimpia muistoja ovat olleet konserttikiertue Kiinassa ja esiintyminen Lontoon kuuluisassa Cadogan Hallissa. Yhteiskonsertit maailmankuulun Pietarin Filharmonian kanssa eivät myöskään unohdu koskaan!

Paras palkka on ollut nähdä hymyilevät kasvonne yleisössä orkesterin astuessa konserttilavalle.

Haluan kiittää ja toivottaa menestystä kaikille kollegoille, joiden kanssa olen saanut muusikon matkaa tehdä – muistelen teitä suurella rakkaudella. Lisäksi kiitän erityisesti Kotkan ja Kouvolan konserttiyleisöjä. Paras palkka on ollut nähdä hymyilevät kasvonne yleisössä orkesterin astuessa konserttilavalle.

Kiitos ja kumarrus!

 Matti