Haastateltavana blogikirjoituksessa on Kymi Sinfoniettan orkesterisihteeri Karoliina Kiiski, joka on mukana kissojen sijaiskotitoiminnassa. Hän on tarjonnut sijaiskodin usealle kissalle vuosien varrella.

Miten päädyit tarjoamaan sijaiskodin kissoille?

Olen jo pienestä tytöstä asti ollut kiinnostunut eläimistä, erityisesti kissoista. En voinut lapsena saada omaa kissaa perheeni allergian takia. Suureksi ilokseni kesämökin pihapiirissä vieraili paljon kissoja.

Ennen sijaiskodin tarjoamista minulla ehti olla kolme omaa kissaa, jotka kaikki olivat erittäin kesyjä, joten aroista yksilöistä minulla oli todella vähän kokemusta. Oikeastaan esivaiheena toimi se, että tarjosin itse kodin kahdelle kodittomalle kissalle, Ipolle ja Leimulle. He olivat neljä- ja yksivuotiaat kaverukset, joita ei haluttu erottaa. Etsin sellaisia yksilöitä, jotka sopeutuisivat siihen, että kodissa vierailisi muita kissoja. Ipo ja Leimu olivat olleet osa viiden kissan laumaa ennen kotinsa menettämistä. Leimu oli alussa erittäin arka, hänen kanssaan sain harjoitella kesyttämistä. Saavutin hyviä tuloksia Leimun kesyyntymisessä melko nopeasti, joten ensimmäiset sijaiskotikissat tulivat noin puolen vuoden kuluttua Ipon ja Leimun saapumisesta.

Miksi päädyit tarjoamaan sijaiskodin kissoille?

Ensisijainen syy oli hädässä olevien kissojen auttaminen laajemmin kuin pelkästään lahjoittamalla rahaa eläinsuojeluyhdistyksille. Halusin oppia tuntemaan ja käsittelemään erilaisia kissoja. Ja halusin tietää pystyisinkö sellaiseen (ihailemaani) vapaaehtoistyöhön. Lisäksi minulla oli siihen sopivat olosuhteet ja elämäntilanne.
Toki olisi ihanaa, jos voisin samalla auttaa nostamaan kissojen arvostusta yleisesti ottaen.

Mistä kissat tulevat sijaiskotiin?

Toimin Kisu ry:n (Kissojen Suojelu ry) ensikotina. Yhdistys tekee läheistä yhteistyötä mm. Kouvolan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa, kissat tulevat minulle useimmiten heidän kauttaan.

Monelleko kissalle olet löytänyt kodin? Missä ajassa?

Tähän mennessä olen löytänyt kodin 14 kissalle noin kahden ja puolen vuoden aikana. Näiden lisäksi eräälle kissalle löysin kodin pelkästään ilmoitustekstin kirjoittamalla (haastattelin sijaiskodin perhettä). Kyseessä oli epilepsiaa sairastava kuuro pentu, joka oli luonteeltaan erittäin sosiaalinen ja leikkisä kissa.

Minkäikäisiä kissoja sinulla on ollut?

Nuorimmat ovat olleet viisi kuukautta ja vanhin noin yhdeksänvuotias. En ole tarkoituksella ottanut ihan pieniä pentuja, koska heille löytyy sijaiskotipaikkoja helpommin kuin aikuisille kissoille.

Montako näistä kissoista on jäänyt omaan perheeseesi?

Yksi. Tuulikki, kissa numero 11.

Miten omat kissasi suhtautuvat vierailijoihin?

Oikein hyvin! He tekevät tätä työtä yhdessä minun kanssani ja toimivat mallina aroille kissoille, jotka oppivat ettei ihmistä tarvitse pelätä. Heillä on todella suuri rooli, koska aran kissan on yleensä alussa helpompi lähestyä toista kissaa kuin ihmistä. Kissoille oma reviiri on tärkeä, mutta Ipo ja Leimu ovat hyväksyneet jokaisen tulokkaan, eivätkä koskaan hyökkää ketään vastaan, eivät edes sähise tai murise. On ollut muutamia tilanteita, joissa vieraileva kissa on hyökännyt, mutta onneksi niistä on aina selvitty pelkällä säikähdyksellä (joka on ollut suuri, kun on joutunut pelkäämään omankin kissan loukkaantumista).

                           Ipon ja Leimun luona vierailleita sijaiskotikissoja

Kuinka pitkään kodin löytyminen yleensä kestää?

Lyhyin aika on ollut kaksi ja puoli viikkoa ja pisin yhdeksän kuukautta. Keskiarvo näillä 14 kissalla on ollut noin neljä kuukautta.

Mikä on parasta sijaiskodin tarjoamisessa?

Luettelisin seuraavat asiat:

• Aran eläimen luottamuksen voittaminen.
• Päästä vaikuttamaan siihen käännekohtaan, jossa surullinen tarina muuttuu onnelliseksi.
• Ne taianomaiset hetket, jolloin side ihmisen ja kissan välille syntyy siinä silmieni edessä.
• Saada todistaa lähtökohdiltaan ehkä jopa aggressiivisen kissan kehittymistä suloiseksi kullannupuksi.
• Erilaisiin kissoihin tutustuminen.
• Ja asia, jota en osannut edes odottaa tähän työhön ryhtyessäni: erittäin sydämellisten ihmisten kohtaaminen. Yhteydenpito on helppoa nykyisin, ja saankin ihania kuulumisia uusista kodeista kuvien kera jatkuvasti.

Mikä on ikävintä sijaiskodin tarjoamisessa?

Vierailla kissoilla saattaa olla sairauksia tai loisia, jotka voivat tarttua omiin kissoihini tai toisiin sijaiskotikissoihin.

Onko kissoista luopuminen vaikeaa?

Ei niin vaikeaa kuin voisi luulla. Luopumisen hetki on haikeudestaan huolimatta kuitenkin täynnä iloa ja rakkautta, koska kissa pääsee perheenjäseneksi rakastavaan kotiin.

Mihin kissoja on luotasi muuttanut?

Kotkaan, Loviisaan, Helsinkiin, Espooseen, Vantaalle, Lohjalle, Mäntsälään ja Tampereelle.

Millaisia vaiheita kissojen kanssa tehtävä työ pitää sisällään?

Minun tapani toimia on suunnilleen seuraava:

1. Kissan vastaanottaminen eristyshuoneeseen, jossa kissat ovat parista päivästä jopa useaan viikkoon tapauksesta riippuen.
2. Taustatietolomakkeen täyttäminen.
3. Jossain vaiheessa vielä eristyksessä ollessaan kissa on valmis omasta aloitteestaan ottamaan kontaktia minuun, se hetki on aina yhtä sykähdyttävä.
4. Kissojen tutustuminen toisiinsa turvallisesti verkko-oven läpi.
5. Kissojen ruokailut verkko-oven molemmin puolin (tavoitteena on, että kaikki osapuolet ruokailevat toistensa lähellä ja pystyvät keskittymään vain omaan syömiseensä).

6. Kun yhteisruokailu sujuu ja kun näyttää siltä, että eristyshuoneessa oleva kisu haluaa muiden seuraan, päästän kissat yhteen. Tämä on aina yksi jännittävimmistä vaiheista. Tosin joissakin tapauksissa aran kissan täytyy antaa tutustua etukäteen asuntoon siten, etteivät muut kissat ole paikalla. Kokemuksen myötä oppii huomaamaan, milloin se on tarpeen.
7. Mikäli tunnelma kissojen välillä tuntuu kiristyvän liikaa, jatkan vielä osittain eristystä, mutta pyrin koko ajan pitämään kissoja yhä enemmän yhdessä.
8. Kissan sosiaalistaminen: Alusta alkaen tarkkailen kissan luonteenpiirteitä ja otan selvää siitä, miten kukin reagoi erilaisiin palkitsemismuotoihin, joista yleisimmät aroilla kissoilla ovat ruoka ja/tai leikki. Jatkossa käytän tätä tietoa hyväkseni esim. kouluttaessani kissaa menemään kuljetuskoppaan.
9. Pyrin viettämään joka päivä sellaisen hetken, jossa arka kissa joutuu olemaan erillään muusta kissalaumasta. Siihen hetkeen voi kuulua esim. leikkiä, silityksiä ja kuljetuskoppakoulutusta.
10. Kissan täytyy luovutettaessa olla sirutettu, rokotettu ja steriloitu/kastroitu. Jos joku näistä on hoitamatta, on kissan kanssa käytävä eläinlääkärillä. Rokotus on toki aina hoidettu niillä kissoilla, jotka luokseni tulevat, koska en ota vastaan rokottamattomia kissoja.
11. Kuvien ja videoiden ottaminen kodinetsintäilmoitusta varten.
12. Ilmoituksen kirjoittaminen ja julkaiseminen, kyselyihin vastaaminen.
13. Kotia tarjoavien ihmisten tapaaminen ja haastattelu – he saavat tutustua kissaan tässä vaiheessa.
14. Kodin valinta.
15. Luovutussopimuksen tekeminen.
16. Kissan muutto uuteen kotiin.

Voiko musiikkia käyttää apuna kissojen kesyttämisessä?

Toki! Ja olen käyttänytkin. Oman kokemukseni mukaan rauhallinen pianomusiikki on ollut useimpien kissojen suosiossa. Harrastan itse laulamista ja lauluani ovat monet kisut mielellään kuunnelleet. Usein laulan kissalle sellaisessa tilanteessa, kun uudet omistajat ovat jo matkalla hakemaan uutta perheenjäsentään ja olen laittanut kissan kuljetuskoppaan valmiiksi odottamaan. Laulamiseni rauhoittaa stressaavassa tilanteessa olevaa kissaa.

Onko joku kissoista jäänyt eritysesti mieleesi?

Kaikki ovat erityisiä! Jos joku pitäisi valita, niin se on Pilvi, joka oli itselleni se ensimmäinen haastavampi kissa. Eläintalolla Pilvi oli luokiteltu ryhmään ”saattaa olla aggressiivinen” ja siellä epäiltiin, tulisiko Pilvistä sopivaa lemmikkiä lainkaan. Hän sai nimensä siitä, että oli olemassa jo vakava aikomus toimittaa hänet eläinlääkärin avustamana ”pilven reunalle”, mutta sitten minulta kysyttiin vielä, uskaltaisinko ottaa vastaan tämmöisen tapauksen. Ymmärsin olevani Pilvin ainoa mahdollisuus elämään. Vastasin, että voin ottaa hänet eristyshuoneeseen, ja katsotaan rauhassa, miten se alkaa sujua. Useinhan eläimet käyttäytyvät eläintaloissa aggressiivisesti vain siksi, koska ovat siellä niin peloissaan. Käytös muuttuu yleensä täysin, kun kissa pääsee rauhalliseen kotiympäristöön. Minua vastaan ei ole hyökännyt kukaan näistä luonani olleista kissoista.
Pilvi oli eristyshuoneessa noin kolme viikkoa. Kutsuin häntä siinä vaiheessa ”Ukkos-Pilveksi”, koska hän käytti varoitusäänenä murinaa. Ihanaa oli seurata ”Ukkos-Pilven” muuttumista pikkuhiljaa suloiseksi ”Pouta-Pilveksi”.

                                     Muriseva Ukkos-Pilvi                   Suloinen Pouta-Pilvi

Mieleeni on syöpynyt eräs hetki, kun katselin Pilvin riehakasta leikkiä, muistaen samalla kyyneleet silmissäni, kuinka lähellä oli tuo terve, kaunis ja elämäniloinen kissaneiti päästä hengestään. Pilvi oli luonani kesyyntymässä noin seitsemän kuukautta, minkä jälkeen hänelle löytyi ihana koti, jossa hän saa viettää prinsessamaisia kissanpäiviä rakastavassa perheessä.

Kerro joku hauska tilanne matkan varrelta

Niitä on ollut paljon, mutta mieleeni muistui Miro-kissan kommellus. Hän on ollut kissoista ainoa, joka ei sopeutunut laumaan. Miro rakastaa ihmisiä, eikä ujostellut vieraitakaan. Eräs pariskunta tuli katsomaan häntä. Olimme kahvipöydässä, kun yhtäkkiä Miro loikkasi keskelle pöytää osuen kahvikuppiin, ja kaatoi kahvit pitkin pöytää ja lattiaa. En osannut yhtään varoa etukäteen, koska hän ei ollut koskaan aiemmin käyttäytynyt niin. Huomio oli ilmeisesti ollut liian kauan pois hänestä. Vieraani alkoi muitta mutkitta nostaa Miroa pöydältä lattialle. Sain liian myöhään varoitettua, että hän ei ole vielä tottunut nostamiseen… Kaatui lisää kahvia lattialle, kun Miro yritti rimpuilla itseään irti otteesta, osuen samalla seuraavaan kuppiin. Sen jälkeen konttasimme lattialla koko porukka rätit kourassa siivoamassa, kissan katsellessa viattoman näköisenä vieressä.