Kirjoittaja: Outi van Treeck

Joku on ehkä joskus miettinyt, mitä orkesterimuusikot tekevät niinä viikkoina, kun kausiohjelmaan ei ole merkitty konsertteja. Onko heillä silloin vapaata? Ei suinkaan. He harjoittelevat tulevien viikkojen ohjelmistoa. Kehittävät itseään monipuolisina muusikkoina kenties soittamalla jossakin toisessa orkesterissa. Tai sitten muusikon voi hyvin todennäköisesti löytää vapaaviikollaan lenkkipolulta, uimahallista, hiihtoladulta talvisin tai vaikkapa tenniskentältä. Urheileminen on tärkeää, jotta pysyisi hyvässä soittokunnossa.

Kun olin lapsena musiikkileirillä, eräällä fagotinsoiton opettajalla oli leirillä yllään t-paita, jossa luki: ”Musiikki on pelastanut minut urheilulta”. Hauska lause, mutta ei kyllä pidä paikkaansa enää nykypäivänä. Suurin osa tuntemistani ammattimuusikoista nimittäin harrastaa urheilua, osa hyvinkin tosissaan.

Eräs viisas opettajani sanoi minulle kun olin lukioikäinen, että jos sinulla on mahdollisuus mennä joko harjoittelemaan huilunsoittoa tai hiihtämään, valitse hiihtäminen. Silloin ymmärsin, että jos haluan tulla hyväksi soittajaksi, minun täytyy olla fyysisesti erittäin hyvässä kunnossa.

Aloitin juoksemisen parikymppisenä, kun asuin Lontoossa. Minulla oli siellä paljon aikaa – kävin soittotunneilla, konserteissa, soitin huilua ja juoksulenkkeilin pitkin lontoolaisia puistoja. Juokseminen ei aluksi tuntunut luontevalta. Meni useita viikkoja, ennen kuin juoksemisesta oppi nauttimaan. Mutta kun vihdoin opin juoksemaan, siitä tuli minulle pysyvä ja rakas harrastus.

Ensimmäinen juoksutapahtuma, johon osallistuin, oli Pyynikki-juoksu Tampereella viitisentoista vuotta sitten. Menimme sinne porukalla senaikaisen työpaikkani, Tampere Filharmonian muusikoiden kanssa. Tuntui hienolta laittaa kilpailunumero ensi kertaa kiinni paitaan ja vielä hienommalta tuntui ylittää maaliviiva. Ilmassa oli suurta urheilujuhlan tuntua!

Sittemmin olen osallistunut useisiin juoksutapahtumiin. Puolimaraton on pisin matka, jonka olen juossut, mutta se on myös itselleni sopivin matka. Minulle on tärkeää nauttia urheilusta, ja luulen, että pidemmällä matkalla joutuisin jo kiusaamaan itseäni vähän liikaa. Puolimaratonien lisäksi olen juossut useita kymppejä ja uusi innostukseni on polkujuoksu, johon tänäkin keväänä osallistumme Kymi Sinfoniettan joukkueella Kotka Trail -tapahtumassa.

Minulla on ollut onnea työkavereiden suhteen, olemme jo monta kertaa osallistuneet yhdessä eri juoksutapahtumiin. On huikean hauskaa lähteä porukalla juoksutapahtumiin ja saavuttaa yhdessä asetettuja tavoitteita.

Juoksemisessa parasta on se, että sitä voi tehdä lähes milloin vain ja missä vain. Se ei vaadi kalliita välineitä; hyvät juoksukengät ja hengittävät vaatteet riittävät. Kivointa juokseminen on silloin, kun voi juosta yhdessä kaverin kanssa ja samalla parantaa maailmaa. Minulla on ollut onnea työkavereiden suhteen, olemme jo monta kertaa osallistuneet yhdessä eri juoksutapahtumiin. On huikean hauskaa lähteä porukalla juoksutapahtumiin ja saavuttaa yhdessä asetettuja tavoitteita. Silloin juokseminenkin on kuin orkesterityötä parhaimmillaan – joukkuepeliä, toisten kannustusta ja iloa työkaverin onnistuneesta soolosta!