Orkesterimuusikon monet roolit – haastateltavina alttoviulisti Eero Kesti ja lyömäsoittaja Vladimir Belov

Kirjoittaja: Johannes Raikas, kontrabasisti

Kuten me kaikki tiedämme, orkesterimuusikot soittavat joka viikko tai ainakin melkein joka viikko jonakin iltana yhdessä konsertin. Arvatenkin he myös harjoittelevat tätä konserttia varten kokoontumalla yhteen ja soittamalla esitettäviä teoksia etukäteen. Mutta paljonko yhtä konserttia varten harjoitellaan? Onko muusikolla lisäksi muita tehtäviä?

Eero ja VladimirAlttoviulisti Eero Kestin (vas.) työ musiikin parissa on ulottunut vuosien varrella soittamisesta säveltämiseen ja sovittamiseen. Orkesterimuusikon työnsä lisäksi lyömäsoittaja Vladimir Belov (oik.) mm. opettaa ja keikkailee eri kokoonpanoissa ympäri Suomea ja kansainvälisesti.

Yhteiset harjoitukset taitavat olla jopa orkesterityön ydin. Alttoviulisti Eero Kesti yhtyy ajatukseen ja kertoo tyypillisen konserttiviikon alkavan siten, että maanantaiaamuna orkesteri tulee harjoituksiin ja tapaa kapellimestarin. Tämä saattaa olla vanha tuttu tai aivan uusi kasvo. Oli niin tai näin, Eero toteaa soiton olevan jo harjoitusten ensimmäisistä äänistä alkaen melko valmiin kuuloista. Kun soivan materiaalin laatua ei enää suuresti tarvitse hioa, harjoituksissa voidaan keskittyä kapellimestarin tulkinnan omaksumiseen ja detaljitason työskentelyyn. Monesti jokin kappale konserttiohjelmasta olisi hyvinkin esitettävissä jo vaikka samana iltana. Toisaalta uudet ja harvinaisemmat teokset vaativat enemmän tutustumista ja valmistelua.

Lyömäsoittaja Vladimir Belov on samaa mieltä. Maanantain harjoituksiin on valmistauduttu huolella, mutta maalia ei vielä siinä vaiheessa tunneta. Konserttiesitys valmistuu soittajien ja kapellimestarin vuorovaikutuksena viikon edetessä. Sinfoniakonsertissa on usein jokin solistiteos, ja tyypillisesti solisti saapuu harjoituksiin tiistaina. Vladimir kuvailee tätä hyvin mielenkiintoiseksi hetkeksi. Lyömäsoittajan paikalta hän usein näkee solistin ilmaantuvan saliin orkesterin vielä työskennellessä edellisen kappaleen parissa ja pystyy tarkkailemaan tämän reaktioita. On todellakin jännittävää nähdä, millaisen vaikutelman oman orkesterimme sointi kulloinkin tekee maailmanluokan taiteilijoihin ja millainen vuoropuhelu heidän ja orkesterin välille musiikissa syntyy.

Toisinaan konserteissa esitetään elävien säveltäjien musiikkia ja silloin tällöin on jopa kantaesityksiä. Levytyksiä uusimmista teoksista ei vielä ole olemassa. Tällöin on varsin hienoa, jos säveltäjä pääsee osallistumaan orkesterin harjoituksiin ja vastaamaan kirjoittamiensa nuottien mahdollisesti herättämiin kysymyksiin.

Orkesterin yhteiset harjoitukset kuitenkin ovat Eeron sanoin vain jäävuoren huippu. Niitä edeltää kunkin soittajan henkilökohtainen työskentely kappaleiden parissa. Omia stemmoja harjoitellaan, niiden kohtaamista toisten stemmojen kanssa tutkitaan partituurista, kuunnellaan erilaisia levytyksiä kappaleista ja niin edelleen. Lyömäsoittajalle saattaa tässä vaiheessa tulla hyvinkin monenlaista valmistelua. Vladimir kertoo, että hän käy ensin kaikki lyömäsoitinstemmat läpi ja tarkastaa, onko hänen mahdollista soittaa ne yksin vai tarvitaanko apuvoimia. Lisäksi hän selvittää, mitä soittimia tarvitaan ja mistä niitä voidaan tarvittaessa hankkia tai saada käyttöön, ellei orkesterilla satu valmiiksi olemaan. Onpa hän joitain erikoiskapuloita rakennellut itsekin. Oma lukunsa on lyömäsoitinkioskin rakentaminen konserttilavalle siten, että siirtymiset eri soitinten välillä sujuvat sutjakasti. Rakentelu on välillä hyvin monimutkaista, mutta Vladimir sanoo sen olevan mielenkiintoinen osa hänen työtään. Se häntä tosin vähän harmittaa, että hän ei aina pääse kollegoiden kanssa kahville – orkesteriharjoituksen kahvitauko saattaa nimittäin kulua kokonaan soitinten kasaamiseen seuraavaksi harjoiteltavaa teosta varten.

Patarumpujen huoltoa

Orkesterissa kullakin soitinryhmällä on äänenjohtaja. Eero on alttoviulun äänenjohtaja, mikä tarkoittaa soittotilanteessa sitä, että hän selkeällä ruumiinkielellä viestii ryhmälleen ja samalla muillekin soittajille, mitä alttoviuluryhmä on seuraavaksi tekemässä. Ennen harjoituksia hän viettää aikaa nuotin ääressä kynä kädessä tehden niihin tarvittavia merkintöjä jousituksista ja soittotavoista, jotta ryhmällä olisi nuoteissaan yhtenäiset ohjeet. Vladimir toteaa äänenjohtajan myös kutsuvan avustajasoittajia ja osallistuvan koesoittoihin eli uusien työntekijöiden rekrytointitilaisuuksiin.

Esimerkki eri lyömäsoittimien laajasta asettelusta lavalla

Muusikot myös osallistuvat osaltaan orkesterin hallintoon erilaisissa toimikunnissa. Eero oli vuosikausia ohjelmatoimikunnan jäsenenä suunnittelemassa soitettavaa ohjelmistoa. Konserttiohjelmat kootaan yhdessä kapellimestarien kanssa, ja tässä muusikkojen laaja ohjelmistotuntemus on hyväksi avuksi. Toisinaan konserttiohjelman rungossa on jokin aukko, joka pitäisi saada täytettyä sopivalla kappaleella. Reunaehtoja asettavat ainakin kesto ja kokoonpano sekä soveltuvuus yhteen muun ohjelman kanssa. Eero kertoo, että monesti tällaisissa tilanteissa sopiva kappale pulpahtaa mieleen ongelman ensin muhittua mielessä muutaman päivän. Tällä hetkellä Eero on mukana orkesterin valtuuskunnassa, joka kokoontuu tarvittaessa ratkomaan toisentyyppisiä ongelmia tai selvittelemään joitain erimielisyyksiä – eipä niitä kai juuri millään työpaikalla voi kokonaan välttää.

Esa ja Eero
Pianisti Esa Ylönen ja alttoviulisti Eero Kesti esittämässä Uuno Klamin musiikkia Kymi Sinfoniettan videolle keväällä 2020. Eero on editoinut Klamin teoksia.

Monesti muusikot hankkivat hiukan lisätienestejä keikkailemalla. Sekä Eero että Vladimir ovat kokeneet erittäin inspiroivana ja kiinnostavana satunnaiset vierailut avustajasoittajana toisissa orkestereissa. Kaikki orkesterit ovat ainakin jollain tavalla erilaisia, ja Vladimir sanoo kaipaavansa toisinaan isossa orkesterissa soittamista. Oma työ tosin antaa vain harvoin mahdollisuuden tällaisiin keikkoihin, mutta omaehtoinen kamarimusisointi on sekin omiaan tarjoamaan vastapainoa orkesterisoitolle ja edistämään muusikkona kehittymistä. Vladimir lähestyy kamarimusiikkia yleensä sillä mielellä, että aikajänne kappaleiden valmistelussa on pitkä ja kappaleita voi harjoitella kiireettä sellaisella aikataululla kuin muut työt antavat myöten. Eero kertoo argentiinalaisen tangon olevan hänen ja tuttujen soittajakollegoiden säännöllistä ohjelmistoa kamarimusiikin saralla – mielelläänhän sitä muutakin ohjelmistoa soittaa kuin pelkkää klassista musiikkia. Viime aikoina tosin Uuno Klamin tuotanto on hänellä ollut erityishuomion kohteena, onpa siitä levytyskin tekeillä.

IMG-20200514-WA0007
Vladimir Belov kollegoiden ja kuvaajan kanssa: kamarimusiikkiprojektia työstämässä videolle toukokuussa 2020

Muusikolla saattaa olla muitakin taitoja hallussaan kuin soittaminen. Eerolta tilataan sävellyksiä ja sovituksia erilaisiin tarpeisiin. Tälläkin hetkellä hän työskentelee orkesterin tulevan joulukonsertin kappaleiden parissa. Työtä niissä riittääkin, kun niitä sovittaa isolle kokoonpanolle, johon orkesterin lisäksi kuuluu vielä laulusolisti ja kuoro. Äskettäin on valmistunut myös sävellys sooloviululle, jonka viulutaiteilija Sirkku Mantere tilasi ja joka vielä odottaa sopivaa kantaesitysajankohtaa.

Kaiken muun lisäksi niin Vladimir kuin Eerokin opettavat Kotkan seudun musiikkiopistossa, Vladimir lyömäsoittimia ja Eero sävellystä. Vladimir on jo opiskeluaikojensa opetusharjoittelusta lähtien pitänyt opettamisesta hyvin paljon. Opettajan on avattava itseään ja analysoitava oppilaan soiton lisäksi omaakin soittoaan opettaessaan, mikä on erittäin kehittävää. Vaikka kaikille oppilaille voi opettaa samanlaisia harjoitusrutiineja, kukin on erilainen persoonallisuus. Omaa soittotekniikkaa ja varsinkaan omaa muusikkoutta ei voi kopioimalla siirtää toiselle. Vladimir huomauttaa myös työn palkitsevuudesta: tulokset näkyvät suhteellisen nopeasti. Orkesterityössä tulokset saadaan jo viikon aikana, ja opetustyössäkin oppilaiden edistyminen näkyy kuukausien kuluessa. Vuosi oppilaiden parissa kuluu nopeasti, ja sinä aikana nuorten taidot karttuvat jo hyvin selvästi.

Erilaiset työtehtävät tukevat muusikkouden eri puolia ja sitä kautta toisiaan. Sekä Eero että Vladimir pitävät työn sosiaalista luonnetta ja vuorovaikutusta toisten kanssa sangen arvokkaana. Vladimir korostaa suurena rikkautena sitä, että saamme täällä olla tekemisissä hyvin mielenkiintoisten taiteilijoiden kanssa, joita saamme vieraaksemme, heitäkin eri rooleissa. He ovat avustavia soittajia, solisteja, kapellimestareita, säveltäjiä ja muita hahmoja, joita konserttimme ja tapahtumamme luoksemme tuovat. Tässä yhteydessä Vladimir mainitsee erityisesti Uuno Klami -sävellyskilpailun mukanaan tuomat vieraat.

Tärkein vuorovaikutuksen suunta toki kuitenkin on oma yleisömme, jonka tapaaminen niin konserteissa ja kaupungilla kuin myös esimerkiksi sosiaalisessa mediassa on aina ilo. Koko moninainen työmme muusikkona saa täyttymyksensä sinä hetkenä, kun tarkoin valmisteltu konserttiohjelma soi yleisön sitä kuunnellessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s