Kirjoittaja: Kymi Sinfoniettan pitkäaikainen kuulija

Kahden kaupungin orkesteri Kymi Sinfonietta aloitti toimintansa vuoden 1999 tammikuun alussa. Samaisen tammikuun puolivälissä muutin Kotkaan perhesyistä. Minun oli keksittävä mielekästä tekemistä vapaa-ajalleni: enhän tuntenut kaupungissa juuri ketään! Kirjaston löysin heti, samoin ennestään tutun elokuvakerho Majakan. Pian tuli pulma: sekä Majakka että Kymi Sinfonietta esittivät ohjelmistoaan keskiviikkoisin. Alkuun kävin molemmissa samana iltana, mutta pian tajusin että oli tehtävä selkeä valinta.

Iäkäs äitini oli kehunut paikallista orkesteria ja vaaka kallistui musiikin puolelle. Tavallaan palasin nuoruuteni kuvioihin: keskiviikkoisin olin opiskeluaikoinani luentoputken jälkeen ”puhdistautunut” Helsingin kaupunginorkesterin konserteissa Helsingin Yliopiston juhlasalissa useamman vuoden ajan. Kotkan konserteissa näki usein samoja ihmisiä. Joidenkin kanssa ruvettiin tervehtimään ja vaihtamaan muutama sana väliajalla. Kun olin sattumoisin istunut saman ihmisen vieressä parin konsertin ajan, päätimmekin seuraavaksi syksyksi hankkia kausikortit vierekkäisin paikoin. Samat paikat meillä on edelleenkin.

Mielestäni on erinomaisen onnekasta, että omalla paikkakunnalla on ammattilaisista koostuva orkesteri. Sinfoniettan ohjelmisto on pienelle orkesterille melko laaja, mukana on nykyisin sopivasti vanhaa ja uutta. Ilman kausikorttiani en kenties aktiivisesti hakeutuisi nykymusiikin luo kovinkaan usein, mutta olen kiitollisena todennut sen tuottavan joskus ihmetystä, joskus iloa! Mitä useammin olen jonkin itselleni uuden teoksen kuullut, sitä todennäköisemmin saatan siitä jopa nauttia!

Paitsi musiikkinautintoja, olen Kymi Sinfoniettan kautta saanut muutakin iloa elämääni. Klami-sävellyskilpailu on tutustuttanut finalisteihin lähemmin jo kahdesti, ja yhteys näihin vieraisiin on säilynyt. Toivottavasti saan tulevaisuudessakin samankaltaisen mahdollisuuden!

Kun nyt elämme erityisolosuhteissa covid-19-taudin takia, on musiikin vaikutus vain korostunut ainakin minun elämässäni. Olen kiitollinen muusikoille, jotka ovat taidoillaan elävöittäneet päiviämme sosiaalisen median välityksellä. Aika näppärästi on saatu aikaiseksi isojenkin kokoonpanojen etäesityksiä. Ja tuntuu siltä, että yksittäiset muusikot ovat tulleet tutummiksi ihan ihmisinä, ei vain instrumenttinsa taitajina!

…
Ylläolevan tekstin kirjoitin toukokuussa ja jätin pöytälaatikkoon. Tunsin jonkin olevan kesken. Mennyt kevät oli poikkeuksellinen. Huhtikuun puolivälissä olin muuttanut koronavirusta pakoon saaremme ainoaksi asukkaaksi. Musiikkia kuuntelin päivittäin, tarjonta virtuaalisesti oli runsasta. Tutustuin itselleni uusiin orkestereihin eri puolilta maailmaa. Tunteet mylläsivät – varmaan yksinolokin vaikutti. Kymi Sinfoniettan muusikoiden esitykset halusin kuulla ja nähdä – ne olivat tasokkaita, välillä hauskoja, välillä lohduttavia. Jokaisen esityksen jälkeen odotin jo seuraavaa!

Tänään 26.8.2020 oli suuri ilo nauttia ”oman” orkesterin konsertista liki puolen vuoden tauon jälkeen. Avajaiskonsertti rentoutti mielen ja valoi uskoa tulevaan! Oli mahtavaa olla musiikin ystävien kanssa nauttimassa. Kiitos Kymi Sinfonietta! Kuulemisiin – myös livenä!